Lời 1, thường được sử dụng

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,soi, sana kultainen!Ei laaksoa, ei kukkulaa,ei vettä, rantaa rakkaampaa,kuin kotimaa tää pohjoinen,maa kallis isien.

Lời 2

On maamme köyhä, siksi jää,jos kultaa kaivannet.Sen vieras kyllä hylkäjää,mut meille kallein maa on tää,sen salot, saaret, manteretne meist on kultaiset.

Lời 3

Ovatpa meille rakkahatkoskemme kuohuineen,ikuisten honkain huminat,täht´yömme, kesät kirkkahat,kaikk´kuvineen ja lauluineenmi painui sydämeen.

Lời 4

Täss auroin, miekoin, miettehinisämme sotivat,kum päivä piili pilvihintai loisti onnen paistehin,täss Suomen kansan vaikeimmathe vaivat kokivat.

Lời 5

Tään kansan taistelut ken voine kertoella, ken?Kun sota laaksoissamme soi,ja halla näläntuskan toi,ken mittasi sen hurmehenja kärsimykset sen?

Lời 6

Täss on sen veri virrannuthyväksi meidänkin,täss iloaan on nauttinutja murheitansa huokaillutse kansa, jolle muinaisinkuormamme pantihin.

Lời 7

Tääll´olo meill on verratonja kaikki suotuisaa,vaikk onni mikä tulkohon,maa isänmaa se meillä on.Mi maailmass on armaampaaja mikä kallimpaa?

Lời 8

Ja tässä, täss´ on tämä maa,sen näkee silmämme.me kättä voimme ojentaaja vettä rantaa osoittaaja sanoa: kas tuoss´ on se,maa armas isäimme.

Lời 9

Jos loistoon meitä saatettaisvaikk´ kultapilvihin,mis itkien ei huoattais,vaan tärkein riemun sielu sais,ois tähän köyhään kotihinhaluamme kuitenkin.

Lời 10

Totuuden, runon kotimaamaa tuhatjärvinenmiss´ elämämme suojan saa,sa muistojen, sa toivon maa,ain ollos, onnees tyytyen,vapaa ja iloinen.

Lời 11

Sun kukoistukses kuorestaanse kerran puhkeaa,viel lempemme saa hehkullaansun toivos, riemus nousemaan,ja kerran, laulus synnyinmaakorkeemman kaiun saa.

Wikimedia Commons có thêm hình ảnh và phương tiện truyền tải về Maamme.